Talven ylivireys ja somen täyttämät illat – miksi mieli ei hiljene, vaikka päivä on jo ohi?

Talven ylivireys ja somen täyttämät illat – miksi mieli ei hiljene, vaikka päivä on jo ohi?

Päivä on ollut pitkä. Ulkona on pimeää jo ennen kuin työpäivä päättyy. Kotona olisi vihdoin aikaa levätä.

Istahdat sohvalle ja otat puhelimen käteen.

Tarkoitus on katsoa muutama viesti. Sitten vastaan tulee uutinen maailmantilanteesta, keskustelu taloudesta, video tekoälyn kehityksestä ja jonkun toisen ihmisen täydelliseltä näyttävä arki.

Yksi uutinen herättää huolta. Toinen ärtymystä. Kolmas muistuttaa keskeneräisestä työasiasta. Neljäs saa miettimään, pitäisikö omassa elämässä muuttaa jotakin.

Puoli tuntia myöhemmin huomaat ajattelevasi asioita, joita et ollut ajatellut koko päivänä.

Keho on väsynyt, mutta mieli on saanut kokonaisen uuden työvuoron.

Kun lopulta lasket puhelimen pois, ilta ei tunnukaan rauhallisemmalta.

Miksi juuri silloin, kun saisimme levätä, jatkamme maailman seuraamista ja asioiden ratkaisemista?

Talvi muuttaa arjen rytmiä – eikä kyse ole vain pimeydestä

Suomalainen talvi vaikuttaa elämäämme monella tavalla.

Päivänvaloa on vähän. Aamulla lähdemme töihin hämärässä ja palaamme kotiin pimeässä. Ulkona liikkuminen saattaa vähentyä, ja spontaanit kohtaamiset vaihtuvat helpommin sisätiloissa vietettyyn aikaan.

Päivästä voi muodostua hyvin yksipuolinen: työ, koti, ruutu ja nukkumaanmeno.

Valolla on myös fysiologinen merkitys.

Elimistön vuorokausirytmiä säätelee aivojen hypotalamuksessa sijaitseva keskuskello, suprakiasmaattinen tumake. Silmien kautta saapuva valo auttaa tahdistamaan tätä järjestelmää suhteessa ympäristön vuorokauteen.

Aamun ja päivän valo tukee vuorokausirytmin ajoittumista. Illan valo puolestaan voi siirtää elimistön sisäistä kelloa myöhemmäksi, vaikka vaikutus riippuu muun muassa valon voimakkuudesta, ajoituksesta ja yksilöllisestä herkkyydestä.

Dunsterin ja hänen tutkimusryhmänsä tutkimuksessa päivänvalolle altistuminen oli vahvasti yhteydessä vuodenaikaisiin muutoksiin opiskelijoiden unen ajoittumisessa ja vuorokausirytmissä.

Talven univaikeuksia ei kuitenkaan voi selittää pelkällä valon vähyydellä.

Myös se, miten vietämme päivän ja illan, vaikuttaa kokonaisuuteen.

Kun ulkoilu, vaihtuvat ympäristöt ja kasvokkaiset kohtaamiset vähenevät, puhelin voi alkaa täyttää useita tarpeita samanaikaisesti. Se tarjoaa seuraa, viihdettä, vaihtelua ja tunteen siitä, että olemme mukana maailman tapahtumissa.

Siksi kiinnostava kysymys ei ole vain, kuinka paljon käytämme puhelinta.

Mitä talvi on vähentänyt arjestamme, ja mitä olemme huomaamattamme korvanneet ruudulla?

Ennen maailma jäi odottamaan huomista

Ennen päivän päättyminen tarkoitti usein myös sitä, että suuri osa maailman tapahtumista jäi odottamaan huomista.

Nyt maailma kulkee taskussamme. Voimme seurata sitä vielä sängyssäkin.

Mutta tarvitseeko meidän?

Kaikki asiat eivät vaadi mielipidettämme. Kaikki uutiset eivät vaadi reaktiotamme. Kaikkia ongelmia ei tarvitse ratkaista tänään.

Ehkä illan tärkein taito ei olekaan oppia rauhoittumaan, vaan tunnistaa, milloin on jo tehnyt riittävästi.

Tässä on yksi nykyajan kiinnostavimmista ristiriidoista.

Meillä on mahdollisuus saada tietoa maailman tapahtumista lähes reaaliajassa, mutta mahdollisuutemme vaikuttaa niihin ovat usein hyvin rajalliset.

Voimme seurata sotia, talouden epävarmuutta, ilmastonmuutosta, työelämän murrosta ja tekoälyn kehitystä. Voimme lukea tuhansien ihmisten mielipiteitä ja nähdä heidän reaktionsa muutamassa minuutissa.

Tietoisuus maailman tapahtumista on tärkeää. Ongelma ei ole siinä, että välitämme.

Ongelma voi syntyä siitä, ettei seuraamiselle enää muodostu luontevaa päätepistettä.

Yksi uutinen johtaa seuraavaan. Yksi kysymys avaa uuden. Ja vaikka emme voisi tehdä asialle mitään juuri nyt, mieli saattaa jatkaa sen käsittelemistä.

Maailma ei lopu siihen, että suljemme puhelimen. Mutta meidän ei tarvitse olla jatkuvasti vastaanottamassa kaikkea, mitä maailmassa tapahtuu.

Sosiaalinen media ei vie vain aikaa – se täyttää huomiomme

Sosiaalisen median vaikutuksista puhutaan usein ruutuaikana.

Kuinka monta tuntia käytit puhelinta? Kuinka myöhään katsoit näyttöä? Kuinka paljon valoa sait silmiisi?

Nämä ovat perusteltuja kysymyksiä, mutta ne eivät kerro koko tarinaa.

Ajatellaan kahta erilaista iltaa.

Ensimmäisenä iltana katsot puhelimesta tunnin ajan rauhallista, kiinnostavaa sisältöä.

Toisena iltana selaat saman tunnin aikana uutisia, kiivaita keskusteluja, työelämään liittyviä uhkakuvia, terveysneuvoja ja muiden ihmisten saavutuksia.

Ruutuaika on sama. Kokemus voi olla täysin erilainen.

Jälkimmäisessä tilanteessa huomio siirtyy nopeasti aiheesta toiseen. Jokainen aihe voi herättää uuden ajatuksen, muiston, vertailun tai huolen.

Buchananin ja hänen tutkimusryhmänsä vuonna 2021 julkaisemassa kokeellisessa tutkimuksessa lyhyt altistuminen kielteisille pandemiaan liittyville sosiaalisen median uutisille heikensi osallistujien mielialaa. Myönteistä, ystävällisyyttä käsittelevää sisältöä seuranneilla vaikutukset olivat erilaisia.

Tutkimus havainnollistaa tärkeää asiaa: kaikki sosiaalisen median sisältö ei vaikuta meihin samalla tavalla.

Ratkaisevaa ei siis ole pelkästään se, kuinka kauan katsomme puhelinta, vaan myös se, mitä mielessämme tapahtuu katsomisen aikana ja sen jälkeen.

Miksi ajatukset jatkuvat vielä puhelimen sulkemisen jälkeen?

Mieli ei välttämättä käsittele kaikkea vastaanottamaansa tietoa valmiiksi siinä hetkessä, kun näemme sen.

Uusi tieto voi liittyä aikaisempaan kokemukseen. Se voi herättää kysymyksen tulevaisuudesta tai muistuttaa asiasta, jonka olemme yrittäneet jättää taakse.

Saatat nähdä uutisen taloudellisesta epävarmuudesta ja alkaa miettiä omaa työtäsi.

Näet jonkun kertovan onnistuneesta elämäntapamuutoksesta ja alat arvioida omia valintojasi.

Löydät kiinnostavan terveysneuvon ja mietit, pitäisikö sinun tehdä vielä jotakin ennen nukkumaanmenoa.

Näin illasta voi tulla huomaamatta jatkoa päivän päätöksenteolle.

Vaikka puhelin on jo pöydällä, ajatukset saattavat edelleen kulkea sen avaamia reittejä.

Vuonna 2024 julkaistussa Kinsellan ja Chinin tutkimuksessa tarkasteltiin sosiaalisen median käytön, kielteisen sosiaalisen vertailun, nukkumaanmenoa edeltävän kognitiivisen vireyden ja unen välisiä yhteyksiä nuorilla aikuisilla.

Tutkimus tukee ajatusta siitä, että somen ja unen välistä yhteyttä kannattaa tarkastella myös ajattelun ja tunnekokemusten kautta. Kyselytutkimuksen perusteella ei kuitenkaan voida osoittaa yksiselitteistä syy-seuraussuhdetta.

Tämä on olennainen ero.

Puhelimen sulkeminen lopettaa uuden sisällön vastaanottamisen, mutta se ei välttämättä päätä jo käynnistynyttä ajattelua.

Eikä kaikkia ajatuksia tarvitse saada valmiiksi ennen nukkumaanmenoa.

Yksi palautumisen kannalta tärkeä taito voi olla sen hyväksyminen, että kaikki asiat eivät tule tänään ratkaistuiksi.

Mitä hermostossa tapahtuu, kun keho on väsynyt mutta mieli aktiivinen?

Moni tunnistaa tilanteen, jossa väsyttää voimakkaasti, mutta nukahtaminen on vaikeaa.

Tämän ymmärtämiseksi kannattaa erottaa toisistaan unen tarve ja vireystilan säätely.

Valveillaolon aikana elimistöön kertyy unipainetta, johon liittyy muun muassa adenosiinin vaikutus aivoissa. Mitä pidempään olemme valveilla, sitä voimakkaammaksi unen tarve yleensä kasvaa.

Nukahtaminen ei kuitenkaan riipu pelkästään unipaineesta.

Myös vuorokausirytmi, ympäristö, tunteet, ajatukset ja elimistön vireystilaa ylläpitävät järjestelmät vaikuttavat siihen, kuinka helposti siirrymme uneen.

Autonominen hermosto osallistuu sydämen sykkeen, verenkierron, ruoansulatuksen ja monien muiden toimintojen säätelyyn. Sen sympaattinen ja parasympaattinen toiminta muuttuvat jatkuvasti tilanteen mukaan.

Kyse ei ole yksinkertaisesta kytkimestä, jossa sympaattinen hermosto olisi aina huono ja parasympaattinen aina hyvä. Molemmat ovat välttämättömiä elimistön toiminnalle.

Kuormittavassa tilanteessa vireyttä ylläpitävät järjestelmät voivat aktivoitua. Samalla myös tarkkaavaisuus ja ajatusten suuntautuminen voivat muuttua.

Illalla tämä voi näkyä kokemuksena, jossa keho tuntuu väsyneeltä mutta mieli jatkaa työskentelyä.

Tätä voidaan arkikielessä kuvata ylivireydeksi.

Ylivireys ei kuitenkaan ole yksi tarkasti rajattu tila, jonka voisi tunnistaa yksittäisestä oireesta. Levottomuus, lihasjännitys, leukojen yhteen pureminen ja katkonaiseen uneen liittyvät kokemukset voivat johtua monista eri tekijöistä.

Siksi pelkkä tunne ylivireydestä ei vielä kerro, mistä oireet johtuvat.

Onko iltainen somenkäyttö aina haitallista unelle?

Ei välttämättä.

Combertaldin ja hänen tutkimusryhmänsä vuonna 2021 julkaisemassa laboratoriotutkimuksessa 32 tervettä nuorta aikuista käytti sosiaalista mediaa puolen tunnin ajan ennen nukkumaanmenoa.

Käyttö ei merkittävästi heikentänyt unen kokonaislaatua, vaikka yhdessä univaiheessa havaittiin muutos.

Tutkimuksen pieni osallistujamäärä ja rajattu koeasetelma estävät yleistämästä tulosta kaikkeen somenkäyttöön.

Se kuitenkin muistuttaa, ettei yksinkertainen väite ”some pilaa unen” kuvaa ilmiötä riittävän tarkasti.

Yhteys voi toimia myös molempiin suuntiin. Joskus puhelimen käyttö siirtää nukkumaanmenoa tai ylläpitää ajatuksia, mutta joskus ihminen tarttuu puhelimeen juuri siksi, ettei uni muutenkaan tule.

Kun palautumisestakin tulee uusi suoritus

Nykyään saamme jatkuvasti ohjeita siitä, kuinka meidän pitäisi voida paremmin.

Pitäisi nukkua riittävästi, liikkua sopivasti, syödä oikein, hallita stressiä, hengittää tehokkaasti ja palautua laadukkaasti.

Monet näistä ohjeista ovat hyödyllisiä.

Mutta joskus niiden ympärille muodostuu uusi ongelma.

Ihminen alkaa arvioida myös lepoaan.

Olenko jo riittävän rauhallinen? Hengitänkö oikein? Miksi sykkeeni ei laske? Miksi en tunne oloani palautuneeksi?

Silloin palautumisesta voi tulla päivän viimeinen tehtävä, jossa pitäisi vielä onnistua.

Älykellot ja muut hyvinvointimittarit voivat auttaa tunnistamaan oman arjen muutoksia. Ne eivät kuitenkaan mittaa kaikkia palautumisen ulottuvuuksia eivätkä yksittäiset lukemat kerro, millaiseksi ihminen oman olonsa kokee.

Jos jokaisesta mittaustuloksesta tulee uusi arvio onnistumisesta, myös lepo voi alkaa tuntua vaatimukselta.

Kaikki tavoitteellinen toiminta ei tietenkään lisää kuormitusta. Monelle selkeä iltarutiini tai ohjattu harjoitus on aidosti hyödyllinen.

Mutta jos omaa oloa tarkkailee jatkuvasti onnistumisen mittarina, rauhoittumisen yrittäminen voi ylläpitää huolestunutta ajattelua.

Tässä kohtaa kysymys muuttuu.

Ehkä meidän ei aina tarvitse löytää uutta menetelmää, jolla pakotamme itsemme rauhallisiksi.

Ehkä meidän pitäisi ensin tunnistaa, mitä olemme edelleen yrittämässä ratkaista.

Päivän aikana tarvittu toimintatapa ei välttämättä enää palvele meitä illalla.

Mistä huomaa, että ilta kaipaa muutosta?

Kaikille sopivaa ruutuaikarajaa tai yhtä oikeaa iltarutiinia ei ole.

Sen sijaan omaa iltaa voi tarkastella muutaman kysymyksen kautta.

Millaiseksi oloni muuttuu selaamisen aikana?

Tuntuuko olo kiinnostuneelta ja hyvältä vai alkaako mieleen kertyä huolia, vertailua ja uusia tehtäviä?

Huomaanko kohdan, jossa seuraaminen muuttuu automaattiseksi?

Joskus puhelin on kädessä, vaikka mikään sisältö ei enää tunnu erityisen kiinnostavalta.

Jääkö mieleen asioita, joihin en voi vaikuttaa tänä iltana?

Kaikki huomiota herättävät asiat eivät tarvitse välitöntä toimintaa.

Mitä tarvitsisin puhelimen sijasta?

Ehkä seuraa, ulkoilua, hiljaisuutta, kevyttä liikettä tai vain hetken, jolloin kukaan ei odota mitään.

Nämä kysymykset eivät ole uusi suoritettava iltaohjelma.

Niiden tarkoitus on auttaa huomaamaan, millaiseksi oma ilta on muodostunut.

Neljä tapaa antaa illalle selkeämpi päätös

1. Hae päivänvaloa silloin, kun sitä on saatavilla.

Talvella ulkona vietetty aika on erityisen arvokasta vuorokausirytmin kannalta. Päivänvaloa kannattaa hyödyntää mahdollisuuksien mukaan erityisesti aamulla ja päivällä. Illalla valaistusta voi vähitellen himmentää.

2. Päätä, milloin päivän uutiset riittävät.

Kaikkea ei tarvitse seurata reaaliajassa. Voit valita ajankohdan, jolloin tarkistat tärkeimmät uutiset, ja jättää loput odottamaan seuraavaa päivää.

3. Huomaa, mitä puhelin sinulle tarjoaa.

Jos selaat yksinäisyyteen, pelkkä puhelimen pois laittaminen ei välttämättä vastaa tarpeeseen. Jos taas etsit vaihtelua pitkään työpäivään, saatat hyötyä aivan toisenlaisesta ympäristöstä tai tekemisestä.

4. Anna ajatusten tulla ilman velvollisuutta jatkaa niitä.

Kun huomaat miettiväsi jotakin, voit kysyä itseltäsi: liittyykö tämä menneeseen, tulevaan vai tähän hetkeen?

Ajatusta ei tarvitse torjua. Sitä ei myöskään tarvitse välttämättä seurata pidemmälle.

Kaikki ajatukset eivät tarvitse jatkoa.

Voiko hengitys auttaa siirtymään päivän toiminnasta lepoon?

Hengitys on yksi tapa havaita oman kehon tilaa.

Päivän aikana hengitys muuttuu luonnollisesti toiminnan, tunteiden ja kuormituksen mukana. Joskus huomaamme vasta pysähtyessämme, kuinka kiireisesti olemme hengittäneet tai kuinka paljon jännitystä kannattelemme.

Rauhallisessa harjoituksessa huomion voi tuoda erityisesti uloshengitykseen.

Sen sijaan, että yrittäisimme saada aikaan tietynlaisen rentoutumisen, voimme huomata, mitä tapahtuu, kun annamme uloshengitykselle hieman enemmän tilaa.

Hengitystä ei tarvitse venyttää väkisin eikä omaa oloa tarvitse pakottaa muuttumaan.

Tärkeää on erottaa toisistaan harjoituksen ohjaaminen ja sen lopputuloksen vaatiminen.

Tämä on myös Hermostoa Uudistavan Yinin eli HUY keskeisiä lähtökohtia.

Harjoituksessa kehoa tuetaan asentojen, hengityksen ja rauhallisen etenemisen avulla. Tarkoituksena ei ole suorittaa rentoutumista, vaan antaa huomiolle mahdollisuus siirtyä pois jatkuvasta ratkaisemisesta.

Joskus jo se on merkittävä muutos, ettei seuraavaan ajatukseen tarvitse tarttua.

Miten kiinalainen lääketiede tarkastelee pitkittynyttä kuormitusta?

Kiinalaisessa lääketieteessä ihmisen tilannetta pyritään tarkastelemaan kokonaisuutena.

Vastaanotolla huomio voi kohdistua esimerkiksi siihen, miten ihminen nukkuu, milloin hän herää, millaisena kehollinen jännitys tuntuu ja miten oireet muuttuvat päivän tai viikon aikana.

Samalla tarkastellaan oireiden aikajanaa.

Milloin nukkuminen alkoi vaikeutua? Oliko sitä ennen kuormittava elämäntilanne? Onko kehon kireys lisääntynyt vähitellen vai alkanut tietyn tapahtuman jälkeen?

Tällainen tarkastelu voi auttaa hahmottamaan asiakkaan kokemusta laajemmin kuin yksittäisen oireen kautta. Kiinalaisen lääketieteen käsitteet eivät kuitenkaan sellaisinaan vastaa nykylääketieteellisiä diagnooseja tai hermoston toiminnan mittauksia.

Akupunktiota käytetään muun muassa kipujen ja univaikeuksien hoidossa.

Akupunktion vaikutuksia krooniseen unettomuuteen on tutkittu myös satunnaistetuissa tutkimuksissa. Vuoden 2025 systemaattisessa katsauksessa havaittiin myönteisiä vaikutuksia koettuun unenlaatuun verrattuna lumeakupunktioon. Objektiivisissa unimittauksissa tulokset olivat kuitenkin epävarmempia, ja tutkimusten menetelmälliset rajoitukset edellyttävät varovaisuutta johtopäätöksissä.

Akupunktio voi olla yksi harkittava täydentävä hoitomuoto, mutta sen ei ole osoitettu korvaavan pitkittyneen unettomuuden ensisijaisia näyttöön perustuvia hoitoja.

Vastaanotolla hoidon tavoitteita ja vaikutuksia voidaan seurata esimerkiksi unen, koetun vireyden, lihasjännityksen ja palautumisen näkökulmista.

Entä jos illan ei tarvitsisi olla enää yksi ratkaistava asia?

Olen huomannut työssäni joogaopettajana ja kiinalaisen lääketieteen ammattilaisena, kuinka usein ihmiset etsivät ymmärrettävästi keinoa muuttaa omaa oloaan.

Parempaa unta. Vähemmän kireyttä. Helpompaa hengitystä. Tunnetta siitä, että päivän jälkeen olisi vielä voimavaroja jäljellä.

Nämä ovat tärkeitä tavoitteita.

Mutta joskus niiden rinnalle tarvitaan myös toisenlainen kysymys.

Mistä tunnistamme hetken, jolloin voimme lopettaa yrittämisen tältä päivältä?

Maailmassa riittää huomennakin uutisia, ongelmia ja keskeneräisiä asioita.

Kaikkia niistä ei tarvitse kantaa mukanaan nukkumaan.

Ehkä hyvä ilta ei ala siitä, että saamme ajatukset täydellisesti hiljaisiksi.

Ehkä se alkaa siitä, että annamme päivän viimein päättyä.

 


 

Kun uni, ylivireys tai kehon kireys alkaa kuormittaa arkea

Jos huomaat, että uni jää toistuvasti kevyeksi, ajatukset jatkuvat iltaisin tai kehon jännitys ei tunnu helpottavan, tilannetta voidaan tarkastella yhdessä.

Tarjoan akupunktiohoitoja Pakilassa, Helsingissä. Ensikäynnillä käymme rauhassa läpi tilanteesi, oireiden aikajanan ja sen, millaista muutosta toivot.

Hoidossa ei tarvitse onnistua eikä ensimmäinen käynti sido hoitosarjaan.

Akupunktion ensikäynti 75 minuuttia / 75 €.

Varaa aika akupunktioon

Voit tutustua myös Tutustu Hyvän Unen Yiniin (HUY) ,jossa tarkastelemme palautumista liikkeen, tuettujen asentojen, hengityksen ja oman kehon havainnoinnin kautta.

 


 

Tutkimuslähteet

  1. Dunster GP ym. (2023). Daytime light exposure is a strong predictor of seasonal variation in sleep and circadian timing of university students. Journal of Pineal Research, 74(2), e12843. https://doi.org/10.1111/jpi.12843

  2. Buchanan K, Aknin LB, Lotun S & Sandstrom GM (2021). Brief exposure to social media during the COVID-19 pandemic: Doom-scrolling has negative emotional consequences, but kindness-scrolling does not. PLOS ONE, 16(10), e0257728. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0257728

  3. Kinsella JE & Chin BN (2024). Mechanisms Linking Social Media Use and Sleep in Emerging Adults in the United States. Behavioral Sciences, 14(9), 794. https://doi.org/10.3390/bs14090794

  4. Combertaldi SL ym. (2021). Pre-sleep social media use does not strongly disturb sleep: a sleep laboratory study in healthy young participants. Sleep Medicine, 87, 191–202. https://doi.org/10.1016/j.sleep.2021.09.009

  5. Edinger JD ym. (2021). Behavioral and psychological treatments for chronic insomnia disorder in adults: an American Academy of Sleep Medicine clinical practice guideline. Journal of Clinical Sleep Medicine, 17(2), 255–262. https://doi.org/10.5664/jcsm.8986

  6. Yu Y ym. (2025). Acupuncture for chronic insomnia disorder: a systematic review with meta-analysis and trial sequential analysis. Frontiers in Neurology, 16, 1541276. https://doi.org/10.3389/fneur.2025.1541276